Eveliina: Kisat on kisattu - katse tulevaisuudessa

Hieman viiveellä tulee raporttia The kisoista eli Helsinki City Triathlonista. Kisareissu tehtiin parisen viikkoa sitten. Reissulla oltiin kahden nuorimman poikamme kanssa (1.5-vuotias ja 3.5-vuotias), joten kuuden tunnin automatkat välillä Kokkola-Helsinki-Kokkola olivat äärimmäinen voimanponnistus. Siihen verrattuna kisaaminen oli lasten leikkiä. Kisoista siis selvittiin, paitsi Tuomo, joka ei lähtenyt kisaamaan suureksi pettymykseksemme.

Kisajännitys heräsi oikeastaan vasta kisapäivänä. Kiireinen työprojekti työllisti meidät pariksi viikoksi ennen kisaa niin täysin, että valmistavat harjoitukset jäivät käytännössä kokonaan välistä. Fiilis ja kunto oli kuitenkin minulla ja Matilla kohdallaan. Epäilen, että Matti ei koskaan omasta kisastaan tekstiä tänne tuota, joten avaudun myös hänen suorituksestaan, lupaa kysymättä. 

Matin lähtö oli ensin. Uintiosuuden missasin, koska päivä sisälsi pientä säätöä, jotta saatiin lapsille vahdit. Matilla uinti meni ihan hyvin. Pyöräilyn aikana mahaa rupesi pistämään ja se paheni juoksuosuuden aikana. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, aikaa meni 49min 18s. Matti oli tyytyväinen suoritukseensa. Juoksussa hän pystyisi helposti parantamaan aikaa, koska kesän aikana Matti on käynyt vain muutamalla juoksulenkillä. Kokonaisuudessaan hieno suoritus. Vaimo tykkää!

Loppukiri oli nopeusgeeneillä varustetulla miehelläni tietysti huikea. Harmi, että minulla ei ollut parempaa kameraa mukana, että olisin saanut kuvia Matin suorituksesta. 

Ensi kaudella Matti aikoo osallistua lyhyen matkan triathloniin, mutta kauden päätavoitteena hänellä on Tough Viking. Ei mun juttu lainkaan!

Oma kisakokemukseni oli erittäin positiivinen. Suoritus hermostutti ja jännitystä lisäsi se, että lähes kaikki kilpasarjan osallistujat näyttivät urheilijoilta. Päätin kuitenkin keskittyä omaan suoritukseeni muista piittaamatta. Uinnissa jäin aluksi lähes kaikkien taakse, aloitin rauhallisesti omaa vauhtia uiden (rintaa). Ohitin kuitenkin muutamia uimaosuuden aikana. Vaihdot menivät ihan hyvin, vaikka aikaa niissäkin voi parantaa. Sain hyviä vinkkejä siskoltani, joka oli analysoimassa, kannustamassa ja kuvaamassa suorituksiani. Suuri kiitos kannustusjoukoille! Paikalla oli myös isäni sekä siskoni mies.

Pyöräilyosuus oli mäkinen ja mutkainen. Käännöksiä täytyisikin harjoitella, jotta niissä ei vauhti niin paljon tippuisi. Pyöräilyosuus meni kohtalaisesti. Juoksuosuudella ylitin itseni kilometrivauhdissa, sillä olen todella hidas juoksija, mutta kisatilanteessa sain itsestäni kaiken irti ja enemmänkin. Kokonaisaikani oli 52min 14s. Hävisin Matille yllättävän vähän ja sehän antaa puhtia treenaamiseen! Matin harrastus olisi kuulemma jäänyt siihen, jos olisin hänet voittanut.

Kauden päätavoite on nyt takana. Omat ajatukseni ovat olleet tulevan kesän tavoitteissa jo pidemmän aikaa. Tavoitteena on ensi kesänä kisata ainakin perusmatka (1.5 km uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua). Uinnissa talvikauden tavoitteena on opetella vapari. Olen elokuun ajan käynyt jo aikuistekniikkakurssilla vaparia opettelemassa ja syyskuussa jatkan jatkotekniikkakurssilla. Talvella on tarkoitus myös parantaa peruskestävyyttä, lisätä voimaa sekä parantaa juoksuvauhtia. Ja hankkia märkäpuku ja kisapuku!

Blogi hiljenee, koska kirjoittamiseen ei löydy aikaa eikä motivaatiota. Harjoitukset kuitenkin jatkuvat. Menneen puolen vuoden aikana urheilu on vakiinnuttanut entisestään asemaa elämässämme ja loppua ei ole näkyvissä. Mattikin on innostunut jopa juoksusta! Blogi on toiminut itselle hyvänä motivaattorina saada harrastus käyntiin. Lupaukset ja treenaaminen ovat olleet julkisia, joten niistä on täytynyt pitää kiinni. On ollut hauskaa huomata, miten projektimme on herättänyt mielenkiintoa muissakin ihmisissä. Toivottavasti olemme kannustaneet muitakin liikkumaan! Kiitän ja vaikenen.

Eve & Matti: Juoksutreenit Lohtajalla

Meidän perheessä vapaat viikonloput ovat juhlaa, niitä on ainoastaan kerran kuussa. Kuluvana viikonloppuna saimme nauttia Matin vapaista Lohtajalla Matin vanhempien luona. Siellä oli myös Matin veli tyttöystävänsä kanssa. Annika on entinen pikajuoksija ja edelleen harrastaa aktiivisesti juoksua, joten hän piti meille (tai lähinnä minulle) tekniikkatreenit. Jalat sain pitkästä aikaa kipeäksi! Hyötyä tekniikkatreeneistä oli toki muutenkin. Nyt vain täytyisi siirtää harjoitteet osaksi viikottaisia lenkkejä.

Verryttelimme ensin hetken ja sitten teimme muun muassa polvennostojuoksuja, loikkia ja pakarajuoksua. Nämä olivat juoksukoulusta periaatteessa tuttuja, mutta oli hyödyllistä palautella mieleen erilaisia tekniikkaharjoituksia. Kiinnitimme huomiota myös askellukseen. Matti askeltaa päkiällä ja minä kantapäällä. Kumpikaan ei ole periaatteessa väärin. Nopea juoksu perustuu usein päkiäaskellukseen ja hidas kantapääaskellukseen. Itsehän juoksen todella hitaasti ja haluaisin kehittää omaa vauhtikestävyyttäni.

Matti keskittyi lähinnä mielikuvaharjoitteluun emäntien hikoillessa helteessä. Treenien lopuksi lähdettiin juosten Matin mummun ja pappan mökille, jonne matkaa on 6 km. Sinne Mattikin juoksi veljensä kanssa. Juoksu sujuikin yllättävän hyvin. Matilla pohkeet ovat ongelmana juoksussa ja ei hän ole koko kesänä juossutkaan, mutta nyt lenkki jätti hyvän fiiliksen juoksua kohtaan. Itse olin tyytyväinen, että pystyin juoksemaan Annikan kanssa suhteellisen reipasta vauhtia mökille. Toki pojat voittivat ylivoimaisesti. Tai olisihan Annika heidänkin vauhdissaan pysynyt! Lenkiltä menimme uimaan ja saunomaan. Mahtava vapaapäivä! Suurkiitokset Annikalle mukavista treeneistä. Illalla saatiin  vielä aftergamet grilliruoan ja viinin äärellä.

Lapset innostuivat illalla ottamaan omat juoksukilpailut. Toivon, että vanhempien urheilumielisyys siirtyy myös lapsiin!

Eveliina: Mistä tunnet sä pyöräilijän?

Pyöräilijä vai tosipyöräilijä?

Pyöräilijät ovat mahtavaa porukkaa. Sen sain todistaa esimerkiksi tämänpäiväisellä lenkilläni. Pyöräilin Lohtajalle, siellä käytiin lasten kanssa uimassa ja pyöräilin vielä takaisin Kokkolaan. Mittaa lenkille tuli noin 70 kilometriä. Menomatkalla Kälviän veivarit ajoivat ohitseni ja sain loppumatkan olla heidän peesissään. Kokkolaan palatessani sain jälleen seuraa - eräs mies tuli ohitseni ja jäikin rinnalle juttelemaan ja ajoimme samaa matkaa noin 15 kilometriä. Hän oli kokenut pyöräilijä ja häneltä oli mukava kysellä pyöräilyyn liittyviä asioita.

Kokemukseni on, että pyöräilijät kohtelevat toisiaan tien päällä todella ystävällisesti! Siis pyöräilijät. Mutta ketkä kuuluvat pyöräilijöiden heimoon? Matkakumppanini kertoi tervehtivänsä heitä, joilla on kippurat sarvet (paitsi jos polkee lenkkarit jalassa ilman kypärää). Puoliksi vitsinä ja ehkä puoliksi totena mies sanoi, että suora tanko (kuten minulla) ei herätä kunnioitusta (vaikka minulla on ohuet kilparenkaat), mutta triathlontanko herättää jo vähän kiinnostusta. Minua siis saatetaan pitää pyöräilijänä - tai sitten ei. Matti kuuluu ilman muuta pyöräilijöiden heimoon, koska hänellä on kippurat sarvet, vaikka renkaat ovatkin maantiepyörää leveämmät.

Omaan pyörääni olen ollut tyytyväinen, mutta kyllä aika pian pyöräilyn aloittamisen jälkeen iski hirveä himo maantiepyörään. Päätettiin Matin kanssa ottaa pieni tai siis aika iso rahansäästöprojekti maantiepyöriä varten. Muutama tonni niihin uppoaa rahaa, joten niiden hankinta ei ole tällä hetkellä ajankohtaista. Matalammalla ajoasennolla on suuri merkitys etenkin vastatuuleen poljettaessa. Laitoin omaan pyörääni triathlontangon, joka ihan ajaa asiansa, että saa vaihdeltua asentoa välillä matalammaksi. Pyöräilyssäkin pätee sanonta nälkä kasvaa syödessä. Täytyy kuitenkin toistaiseksi tyytyä nykyiseen (hyvään!) pyörään ja pistää kaikki liikenevät pennoset säästötilille maantiepyörän hankintaa varten.

Tuleva viikko näyttää säiden puolesta mahtavalta pyöräilyviikolta. Matti ehdotti, että pyöräytettäis 400 kilometriä pyörän mittariin tulevalla viikolla. Otan kuitenkin puolet pois. 200 kilometriä viikossa olisi mulle hyvä saavutus!

P.s. koska tänne ilmestyy nykyisin niin harvoin tekstiä minulta saati sitten miehiltä, kerrottakoon, että Matti pyöräili torstaina Kokkolasta Vaasaan (matkaa kertyi vajaa 140 km). Hieno suoritus, sanon minä!

Eveliina: Pieni TakaIsku

Tämänpäiväinen ikävä tapahtuma antoi sysäyksen herätellä eloon hiljaista blogia. Tosin tämä viikko on mennyt pienessä flunssassa, jonka vuoksi tänään vasta pääsin kunnon pyörälenkille. Pyöräilin Kokkolasta Kannukseen matkalla Sieviin kummeilleni kyläilemään. Kannuksesta jatkoin matkaa auton kyydillä. Matka sujuikin hyvin, jalat toimivat pakollisten lepopäivien jälkeen ja olin keskinopeuteen tyytyväinen (26.2).

Ikävä osuus alkoi vasta matkan jälkeen pyörän tipahtaessa pyörätelineeltä tielle. Kova rysäys säikäytti todella. Luojan kiitos autoja ei tullut takaa eikä vastaantulevien kaistalla. Pyörän takarengas otti kovimmat iskut vastaan ja pyörä paiskautui vielä vastaantulevien kaistalle.

Onneksi vahingot olivat pelkästään aineellisia. Runko ja eturengas vaikuttivat olevan kunnossa. Penkki ja takarengas menevät ainakin vaihtoon. Varsinkin tämänpäiväisen uutisen jälkeen (Toholammilla kuoli 4 nuorta ulosajossa) tämä tapaturma tuntui mitättömältä. Toivottavasti vakuutus kuitenkin korvaa jotain ja pyörä saadaan pian kuntoon, että pääsen hyödyntämään loistavia kesäkelejä ja tietenkin treenaamaan kisaa varten. Tästä lähin meidän perheen pyörät kiinnitetään liinalla telineeseen!

P.s. flunssainen lepoviikko ei ole edes harmittanut. Muuten treeniviikot ovat sujuneet aika mukavasti. Ensi viikolla taas kovalla tempolla kohti tavoitetta!

Eveliina: Kiireisen liikkujan päivä

Kiire on viime viikkoina saanut niin tukevan otteen minusta, että en ole edes ehtinyt kirjoittelemaan. Liikkumaan olen pyrkinyt säännöllisesti, mutta treenit ovat jääneet keskimäärin 4 kertaa viikkoon. Nyt on tavoite kova taas lisätä treenimäärää, eihän kisoihin ole enää kuin 2 kuukautta! Nyt täytyy vuodattaa hikeä, koska elokuun pari viimeistä viikkoa täytyy jo herkistellä kisoja varten.

Eilen pääsin illalla tehojumppaan, jonka jäljiltä lihakset ovat hellänä. Tämä päivä oli hyvä esimerkki siitä, miten liikunta on ängettävä johonkin rakoon mukaan, vaikka kuinka tuntuu, että ei ehtisi.

Aamulla Matti meni viideksi töihin, joten aamulenkistä oli turha haaveilla. Vanhempani tulivat lapsia hoitamaan ennen kymmentä, jolloin minä lähdin töihin (pyörällä). Tulin töistä iltapäivällä ja lähdin vanhempien lasten kanssa käymään kaupungilla. Illaksi menin vielä kokoukseen, jonka jälkeen kirjoitin tiedotteen ja tein lehden sivut valmiiksi. Yhdeksän maissa lähetin tiedotteen vielä hyväksyttäväksi ja lähdin kotiin autolla. Kotona vaihdoin lenkkikamppeet päälle, juoksin töihin ja lähetin lehden sivut eteenpäin. Töistä juoksin kotiin. Kotona olin 22.30. Yötöiks meni. Työmatkani on 3 km, joten kiireiseen päivään mahtui 6 km pyöräilyä ja 6 km juoksua.

Liikunnan sovittamisessa kiireiseen arkeen on pitkästi kysymys asenteesta. Usein teen aamulenkkejä, jos en muuta ehdi. Viikonloppuna kun oltiin siskon nelikymppisillä, otin reissuun lenkkarit ja uikkarit mukaan. Lauantaina aamulla kävin siskon kanssa aamulenkillä ja järvessä pitkällä aamu-uinnilla. Usein myös otan appivanhemmille lenkkikamppeet mukaan tai pyöräilen sinne (reilu 30 km).

Huomenna olisi ajatuksena käydä joko pitkällä pyörälenkillä tai uimassa. Riippuu kelistä.

Juhannuksen jälkeen alkaa rankka treeni ja rankka ruokavalio! Niistä lisää tuonnempana :) Rentoa juhannusta kaikille! Meille tulee ihana siskoni miehensä kanssa jussia viettämään.

Matti: Mainokset versus todellisuus

Oletteko ikinä nähneet kuntosalien tai esimerkiksi Les Mills ryhmäliikuntatuntien mainoksia?

Katsokaapa tästä esimerkki:

Hmm... Kuka tunnistaa itsensä mainoksesta? Kokkolassa ei näytä Les Mills tunneilla ihan tältä. Minäkin olen pari kertaa siellä käynyt potkimassa ilmaa ja aina on ollut vaikeuksia pysyä pystyssä. Liikkeiden välissä ei ole myöskään happi riittänyt kannustamaan muita, eipä sillä että sitä muutenkaan tulisi tunneilla kiljuttua. Ei muuten ole noin timmejä harjoittelijoita kovin usein sattunut samaan aikaan tunneillekaan. Ryhmäliikuntatunneilla tuntuu käyvän ihan samanlaisia taviksia kuin itsekin olen.

Tänään kuntosalia kohti tallustellessa tuli vaan mieleen, että kenelle nämä mainokset on oikeasti suunnattu? Innostuuko tavalliset pikkupullukat ryhmäliikuntatunneista tai kuntosaliharjoittelusta kun näkee näitä lihaskimppuja potkimassa ja kiljumassa?

Kesälomalla on mukava olla! Jalkapalloa ja pyöräilyä olisi tiedossa, koitan saada vähän päivitystä treeneistä tänne blogiinkin asti.

Eveliina: Uusi pyörä hurahdutti

Laskeskelin tähän projektiin ryhtyessämme, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia uuteen pyörään, ainakaan tänä kesänä. Sain kuitenkin yllättäen etukäteissynttärilahjaksi uuden pyörän! Pyörä on Tunturin Fitness-kilpapyörä. Siinä on ohuet renkaat, mutta maantiepyöriin erotuksena suorat sarvet. Kippurasarvisella tuulenvastusta olisi vähemmän, mutta olen kyllä tähän pyörään toistaiseksi erittäin tyytyväinen. Tempotanko voisi olla yksi vaihtoehto ajoasentoa madaltamaan, osaako joku kertoa siitä kokemuksia? Ehkä hankin sen maantiepyöränkin sitten joskus!

Lukkopolkimilla on iso merkitys. Luin jostain, että ne lisäävät tehoa 30 prosenttia. Ja pyöräily niiden kanssa tuntuu todella sujuvalta ja mukavalta. Tällä viikolla olen tehnyt pari lenkkiä. Ensimmäisen Kokkolasta Lohtajalle (taisi olla vajaa 35 kilometriä). Tänään käytiin Matin kanssa Pietarsaaren tuntumassa. Pituutta lenkille tuli 56 kilometriä. Olen pitkään jo haaveillut, että löydettäisiin yhteinen urheiluharrastus ja nyt haaveeni kävi toteen! Tosin tämä harrastus vaatii aina lastenvahtien järjestämistä. Tänään lapset olivat mummolassa minun vanhempieni luona. Kiitos siis kuuluu heille meidän yhteisestä treeniajasta!

Puolivälissä lenkkiä pysähdyttiin Strandikselle pizzalle. Syötiin pizza puoliksi, mutta seuraavalla kerralla jätän sen tekemättä. Tulomatkalla vatsaan pisti eikä olo tuntunut oikein hyvältä.

Tullessa saatiin vähän matkaa peesiapua oikeilta pyöräilijöiltä. Hetken pysyttiin perässä heidän hieman himmaillessa, koska osalla pyöräilijöistä oli energiat vähissä (heillä kilometrejä oli takana jo 140).

Kroppa jaksoi todella hyvin reissun. Jaloissa ei hapottanut yhtään, vaikka tullessa oli kova vastatuuli. Kahdestaan pyöräilemisessä on se etu, että välillä saa peesiapua toiselta. Ja vauhti on sellainen, että se on paljon helpompi sovittaa yhteen Matin kanssa kuin juoksemisessa.

Tämä oli todella mahtavaa ja hauskaa. Tätä lisää tänä kesänä!

P.s. pojat, aktivoitukaa nyt taas vähän!

Eveliina: häähumua ja pitkittynyttä flunssaa

Puolimaratonin jälkeen on tullut pakosti lepäiltyä. Viikon verran on kurkku ollut hieman kipeä. Välillä olo on ollut parempi ja välillä huonompi. Urheilla en ole juurikaan uskaltanut. Viime viikolla kävin yhdessä pumpissa. Viikonloppuna hieman uiskentelin kylpylässä. Oltiin nimittäin Emman kummien ihanissa häissä Turussa, joissa Emma oli morsiusneitona. Yövyttiin kylpylähotellissa, jossa lasten kanssa ehdittiin käydä uimassa.

Eilen kävin pienellä juoksulenkillä, mutta se ei tuntunut hyvältä. Tänään olen pitänyt lepopäivän ja toivon, että olo kohentuisi. Tarve olisi päästä treenaamaan ja kovaa!

Kiinnostuneille tiedoksi, en mahtunut tavoitemekkooni. "Jouduin" ostamaan uudet juhlakamppeet. Päädyin Tiger of Swedenin klassiseen kotelomekkoon ihan sen monikäyttöisyyden vuoksi. Päätavoitteeni ei ole tällä hetkellä laihduttaminen vaan kova treenaaminen. Katsotaan, tuottaako se tuloksia myös vyötäröllä. Aion kuitenkin kiinnittää huomiota ruokavaliooni, että se olisi terveellinen ja tukisi treenaamista mahdollisimman hyvin.

Toiveissa terve treeniviikko!

Eveliina: Ex tempore puolimaraton takana

Onnellinen ja punanaamainen urheilija
pääsi puolikkaalta ehjänä kotiin.

Tarkoituksenani oli juosta Kokkola city runilla 7 km, mutta viikon mittaan ajatus puolimaratonista alkoi tuntua houkuttelevalta. Viimeinen niitti päätökseen oli juoksukaverin sairastuminen. Vaihdoin matkani seiskalta puolikkaaseen vasta kisapäivänä.

Päätös oli oikea. Sitkeys on valttini, ei nopeus. Seiskalta olisi todennäköisesti jäänyt paha maku suuhun. Puolikkaan jälkeen on aina voittajaolo, oli aika mikä hyvänsä!

Reitti oli aika puuduttava, koska sama reitti kierrettiin 3 kertaa. Vaikka ei se sinänsä haitannut. Ainakin tiesi täsmälleen, miten paljon matkaa on jäljellä, kun kuljettiin tutuissa maisemissa. Ensimmäinen kierros tuntui ihan hyvältä, ehkä vähän nihkeältä. Toinen kierros sujui todella hyvin. Miinuksena oli se, että voimia kului, kun piti ohitella Kokkola city runin kävelijöitä. Jäin juuri heidän taakseen, en ehtinyt toiselle kierrokselle ennen 7 km ja 14 km matkojen lähtijöitä. 

Kolmannella kierroksella jalat tuntuivat väsyneiltä, joten loppukiri jäi vain haaveeksi. Kovasti kyllä yritin, mutta jalat eivät totelleet. Olisin haaveillut pääseväni alle kahden ja puolen tunnin, mutta lopullinen aika oli 02:31:06.9. Siihen olen kyllä todella tyytyväinen. Lähdin kisaan kuitenkin valmistautumatta. Pitkiä lenkkejäkään ei ollut alla kuin pari. Mikäli olisin tehnyt enemmän pitkiä lenkkejä, olisin varmasti voinut kolmannella kierroksella vielä kiristää aikaa paremmaksi. Vaatetusvalinta oli ihan nappiin ja kengätkään eivät hiertäneet.

Kisan jälkeen oli todella hyvä fiilis. Sen jälkeen tajusin, että kyllä kuntoni taitaa ihan hyvä olla, kun tuollaisesta koitoksesta selviytyy hyvällä fiiliksellä! Kisan aikana sain itseäni hyvin nesteytettyä, urheilujuoma imeytyi hyvin. Kotona kuitenkin tuli todella huono olo noin tunnin päästä ja ilta meni sohvalla maatessa. Taisi kroppa joutua kuitenkin aika lujille. Keskisyke oli 163.

Puolimaratonista oli hyötyä myös tulevaa triathlonia ajatellen. Se antoi itsevarmuutta ja toisaalta antoi pohdinnan aihetta, miten harjoittelua pitäisi muuttaa triathlonia varten. Juoksuvauhtia täytyy ainakin kehittää. Viikko-ohjelmaan täytyy istuttaa yksi intervallilenkki.

Tulevalla viikolla on ohjelmassa lepoa, venyttelyä ja palauttavia harjoituksia.

p.s. kyllä lämmitti mieltä sekin, kun Matti kehui kovaksi mimmiksi!

Eveliina: Uusi jumppatoppi ja valmistautuminen Kokkola city runiin

Maitokaupassa asioidessani pirtsakka jumppatoppi vaati päästä mukaani. Se pääsi, ja mieltä piristää kummasti uudet vaatteet. 15 kiloa sitten vaatteiden hankkiminen oli tuskallista, mutta nyt se on iloni.

Pyydän anteeksi hiljaisuuttani tällä rintamalla. Tuomon postaus häkelsi ja hiljensi minut täysin. Ajattelin, että valta on siirtynyt miehisemmälle sukupuolelle ja voin siirtyä vähin äänin taka-alalle. Hämmennyksen haihduttua ymmärsin, että minulla on edelleen neljä eniten luetuinta tekstiä koko blogissa! Yrittäkää miehet päästä samaan! Ja osaako kukaan arvata, mikä on suosituin postaus? Lisäksi suunnittelen julkaisevani ennennäkemätöntä ennen - jälkeen -materiaalia piakkoin!

Treeniviikkoja on tässä pääsiäisen jälkeen takana pari. Fiilikset ihan ok. Vähän on ehkä ollut väsynyttä menoa, ei siis tehot ihan huipussaan. Nyt täytyykin vähän ottaa iisimmin, sillä perjantaina on suuri välikoitos ennen triathlonia. Nimittäin Kokkola city run. Siellä matkana on 7 km.

Eilen kävin reippaalla 45 minuutin juoksulenkillä, tänään on ollut lepopäivä. Ensi viikkoon ajattelin sisällyttää kevyttä lenkkeilyä, uintia ja venyttelyä. Pumpin jätän suosiolla pois, jotta jalat olisivat levänneet ja virkeät perjantaina.

Matti: Pyöräilykausi on aloitettu

Kyllä lähtee!

Siitä se lähtee! Pyöräilykausi on aloitettu! Viikko 17 oli lämmin, eikä tuulikaan ollut kylmä, eli oli oiva aika aloittaa pyöräilykausi. Muutama satanen toki varustehifistelyihin ennen lähtöä ja sitten 100km mittariin. Kyllä oli tukkoista menoa, mutta eiköhän sitä kesällä jo rullailla huomattavasti kevyemmin. Sitten ehkä kehtaa bloggailla sykkeistä ja vauhdeistakin...

Tällä viikolla (vko18) on ollut taas kylmempää ja mukavuudenhalu on vienyt voiton. Ohjelmassa on ollut uintia, bodycombattia ja jalkapalloa.

Tuomo: Yksi vatsalihas havaittu?

Ankaraa treeniä ei voi näköjään ylläpitää ilman, että on valmis kestämään seuraukset. Yhä kiihtyvä treenitahti on alkanut vaatia hintansa.

Aivan alkuun en huomannut mitään. Tämä ei sinänsä ole ihmeellistä, sillä minulla on legendaarisen heikko kehontuntemus. En osaa nimittäin kunnolla erotella näläntunnetta, väsymystä, sairautta tai kipua toisistaan. Saatan astua naulaan ja miettiä, että väsymyskö tässä vaivaa vai miksi on niin kehno fiilis? Tässä valossa ei ole kummallista, että tilanne pääsi eskaloitumaan huomaamattani. Se pääsi yllättämään minut täysin.

Vasta tämän viikon alkupuolella alkoivat ensimmäiset epäilykset herätä. Pari yötä valvottuani aloin miettimään voisiko treeniohjelmalla ja kehittyvällä ongelmalla olla jotain tekemistä toistensa kanssa.

Epäilen nimittäin vahvasti, että treeniohjelmani on alkanut tuottamaan kehooni epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Vaikka en tietenkään voi olla aivan varma asiastani, luulen kehoni reagoivan kielteisesti uuteen harrastukseeni. Täsmällisemmin sanottuna, luulen treenien tuottaneen epämiellyttävänä sivutuotteena vatsaani yhden lihaksen. Ehkä. Joudun vielä tutkimaan asiaa tarkemmin.

Mutta mitä teen jos näin todella on tapahtunut?!

Olen nyt tienristeyksessä. Jatkanko treeniäni silläkin uhalla, että vaarannan terveyteni ja kehoni näillä epäilyttävillä lihaksilla? Vai lopetanko treenit, palaan takaisin herkkupatojen ääreen ja keksin erinomaisen tekosyyn olla kiusaamatta itseäni elokuussa?

En tiedä. Tästä saattaa tulla yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä.

Tuomo: Heikoin lenkki

Ei ole helppoa olla Trestriathlonistien jäsen. Ei riitä, että pitää rakentaa eläimellinen urheilukalenteri, jotta pärjää joukkuetovereille. Heikoin lenkki, kun en kerta tahdo olla. Ei riitä, että pitää laittaa suunnattomia summia rahaa syrjään, jotta saa ostettua itselleen pyörän. Triathlon ilman pyörää on kuulemma mahdoton yhtälö. Ei riitä, että asettaa itselleen ankaran ruokavalion, jotta keho saisi juuri oikeat ravintoaineet. Kisassa ei hyväksytä kuin huipputuloksia. Ei edes riitä, että päivittäin on tehtävä valtavat mentaaliharjoitukset, jotta kehon lisäksi myös mieli olisi viritetty huippuunsa kisaa varten.

Pitäisi kuulemma lisäksi kirjoittaa blogia.

Joukkuetoverit aloittivat kauniisti asiasta ideoimalla. Sen jälkeen kauniisti pyytämällä. Tätä seurasi huolestunut kysely. Siitä nopeasti siirryttiin keveään vitsailuun, joka muuttui äkilliseksi naljailuksi. Lopulta joukkuetoverit osoittivat, ettei triathlon ole heikkoja varten, vaan turvautuivat lähes kiusaamiseksi verrattavaan painostukseen.

Myönnän. Minä murruin paineen alla.

Lopputulos on mielestäni traaginen. Murtuminen paineen alla ei nimittäin luo minusta hyvää kuvaa joukkuetoverina. Jos olisin kestänyt paineen ja jättänyt blogin tyylikkäästi rauhaan, olisin osoittanut vahvuuteni ja kykyni kestää mitä tahansa painetta. Se olisi ollut osoitus järkähtämättömyydestä ja sitkeydestä. Olisin ollut joukkuetovereideni arvoinen jäsen. Mutta kirjoitukseni osoittaa sen valitettavan tosiasian, että paineen ollessa riittävän suuri, tämä mies murtuu. Siksi on sinänsä ironista, ettei blogikirjoitukseni olekaan suuri ilonaihe joukkueelle. Ei. Se on pikemminkin surunaihe. Se nimittäin osoittaa ennen kaikkea sitä, että joukkueessa on heikko lenkki. Yksi jäsen, joka ei tule kestämään paineessa.

Pelkään jo nyt seuraamuksia. Kauhulla jo odotan koska joukkuetoverit alkavat kauniisti ideoimaan lähtöäni pois joukkueesta. Nimittäin jos he näin tekevät, tiedetään miten lopulta tulee käymään.

P.S. Onko kenelläkään tietoa kelpaako potkulauta triathloniin? Näyttäisivät nimittäin olevan huomattavasti edullisempia kuin kilpapyörät.

Eveliina: Pääsiäisähky ja pitkä juoksulenkki

Ennen pääsiäistä psyykkasin itseäni, että syön terveellisesti enkä herkuttele. Olisihan se pitänyt tietää, että homma repeää käsistä, kun vieraitakin tuli pääsiäisen pyhiksi. Ei siinä muuten mitään, mutta nyt tavoite mahtua häämekkoon tuntuu entistä kaukaisemmalta. Nyt on pakko elää todella kurinalaisesti seuraavat viikot.

Olen hyvin pitkälle joko tai ihminen. Joko herkuttelen tai olen kokonaan ilman. Mun on usein vaikea pysyä kohtuudessa. Tai kohtuudessa kyllä, mutta painonpudotusprojektin kannalta kohtuus olisi hyvin minimalistista herkuttelua. Nyt täytyy vaihtaa moodia ja olla kokonaan ilman.

Pääsiäisen herkuttelusta motivoituneena tein eilen kauden pisimmän lenkin, lähes 15 kilometriä. Aikaa meni ja paljon, mutta kävelin välillä ja juoksin todella matalalla sykkeellä. Lopussa alkoi jaloissa vähän tuntua, mutta todella hyvin sujui siihen nähden, että pisin lenkki tähän asti oli noin 10 kilometriä.

Lauantai ja sunnuntai meni lepäillessä. Siihen asti treeniviikko sujui ihan hyvin. Tämä viikko on tarkoitus ottaa rankemmin. Tänään illalla käyn ehkä pienellä palauttavalla uintireissulla. Sitten tehdään mitä kulloinkin ehditään.


p.s. Tuomo kävi todistettavasti Leenansa kanssa juoksulenkillä, mutta postausta ei ole edelleenkään näkynyt!

Matti: Taas uusi laji treenivalikoimaan!

Maaliskuun alussa kirjoittelin kuinka sain uuden lajin, Body Pumpin, treenivalikoimaan. No eipä ole sen jälkeen tullut pumpattua. Tänään työkaverini Jenna sai minut taas houkuteltua uuden lajin pariin ja testissä oli Les Mills Body Combat.

Tämä Body Combat taitaa sopia paremmin minulle kuin Body Pump. Combatissa ei käytetä painoja ja tekniikat ovat itsepuolustuslajeista tuttuja liikkeitä. Olen harrastanut Judoa ja kokeillut muitakin itsepuolustuslajeja, eli tekniikat ovat periaattessa tuttuja. Tänään tuli kyllä huomattua, että liikkuvuus ei ole kovin hyvällä tasolla tällä hetkellä ja venyttelyyn olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota. Body Pumpissa tuntui, että oikeiden painojen löytäminen on erittäin tärkeää, mutta Body Combatissa sai vain huitoa menemään ja pystyi paremmin keskittyä siihen, miten tunti etenee ja miten liikkeet suoritetaan.

Body Combattia tulee varmasti kokeiltua uudelleenkin, kunhan ensin saisi nämä jumit jaloista venyteltyä veks. Ehkä pitää soittaa myös hierojalle?

Ei tullut vieläkään napattua kuvaa Jennasta, vaikka taisin jo viime kerran jälkeen tyttöjä uhkailla että treenikavereiden pärstät julkaistaan blogissa. Ehkä ensi kerralla?

Siunattua ja rauhallista pääsiäistä itse kullekin blogin seuraajalle!

Eveliina: Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua

Viime viikko meni hyvin väsyneissä tunnelmissa. Kevätväsymystä on kuulemma liikkeellä. Onkohan se tarttuvaa? Siitä huolimatta treenit sujui hyvin, kun vain sain takapuoleni irti sohvasta. Tai no eipä sitä paljon sohvalla istuskella kolmen alle kouluikäisen kanssa.

Nyt olen päässyt sellaiseen vaiheeseen, että en ajattele urheilua suurina suorituksina. Siitä on tullut osa päivittäistä rytmiä, se menee omalla painollaan. Olen saanut lähes jokapäiväisen urheilun istutettua tavaksi päiväohjelmaan. Samoin on käynyt syömisen kanssa. En enää iltaisin mieti herkutteluja, kun olen päässyt sokerikoukusta irti. Varjelin siis tapoja (hyviä sellaisia) kynsin ja hampain ja nyt nuo hyvät tavat varjelevat minua!

Viime viikolla mulle tuli yksi täyslepopäivä. Tosin joinakin päivinä olisin voinut enemmänkin treenata, mutta aika ei riittänyt.

MA tunnin juoksulenkki
TI pumppi
KE reilun puolen tunnin sykelenkki pyöräilevän Emman (5-v.) kanssa
TO lepo
PE pumppi
LA juoksulenkki 1 h 20 min
SU erittäin huonosti nukutun yön jälkeen kevyt pyörälenkki Lassin kanssa n. 10 km

Tämä viikko alkoi aamulenkillä, mukavasti! Nyt tuntuu siltä, että juoksu kulkee. Lauantaina pitkällä lenkillä oli koko ajan tosi hyvä fiilis. Monen kuukauden junnaamisen jälkeen odotus palkittiin. Juoksun aloittamisessa täytyy olla aivan äärettömän sitkeä ja periksiantamaton ennenkuin pääsee sellaiseen vaiheeseen, että se kulkee helposti.

Loppuviikolle ei ole tarkkoja treenisuunnitelmia. Viikko sisältänee lähinnä juoksua, koska pääsiäiseksi meille tulee vieraita, itse asiassa triathlonisti Tuomo perheineen. Ehkä testataan Tuomon kunto ja pakotetaan Tuomo kirjoittamaan ensimmäinen postaus!

Matti: Polar kuntotesti #2

Tammikuun lopulla kirjoittelin Polarin Ownzone kuntotestistä ja tänään muistin palata aiheeseen ja mittasin tuloksen uudelleen. Tammikuun jälkeen olen harjoitellut aika paljon ja omasta mielestä kunto on noussut ihan kivasti ja treeneissä on jaksanut koko ajan paremmin. Paino ei kylläkään ole juurikaan liikahtanut alaspäin. Olin melkein yllättynyt että OwnZone tulokseni parani vain yhdellä pykälällä ollen 40 - fair. Pari pykälää pitäisi vielä kohota että pääsisi tuonne keskiverto tasolle...

Onko kenelläkään blogin lukijalla kokemusta näistä Polarin kuntotesteistä?

Eveliina: Pikainen viikkokatsaus

Viime viikko meni rennommissa fiiliksissä kuin edellinen. Siis harjoittelun suhteen. Viikko sisälsi sen yhden testijuoksun lisäksi 45 minuutin spinningin, vajaan tunnin pyöräilyä peräkärryn kanssa (raskasta!), lyhyen 30 min aamulenkin ja tunnin uintitreenin. Tuntui siltä, että kroppa vaati lepoa ja lisäksi ohjelmaa oli kaikenlaista.

Tästä viikosta on tarkoitus tehdä rankempi treeniviikko. Tänään alotin tunnin juoksulenkillä. Katotaan, mitä viikko tuo tullessaan. Tuntuu, että tälläkin viikolla pumpit sopii huonosti mun aikatauluihin ja se kyllä harmittaa, koska niissä on niin mukava käydä. Päätän lyhyen postaukseni tähän ja toivotan kaikille liikuttavaa viikkoa!

Eveliina: hidas kun olen

Eilen tein 7 km juoksutestin Kokkola city runia ajatellen, missä juoksen siis 7 km ajanotolla. Aikaa meni vähän vajaa 48 minuuttia, keskinopeus oli 8.8 km/h. Kyllähän se vähän masentaa, kun esimerkiksi siskoni Hanna-Kaisa juoksee suurinpiirtein harjoittelematta kymppi tunnissa lenkkivauhtia ilman, että ottaa koville. Mulla kuitenkin otti. Hitaudelleen ei mitään voi. Juoksuvauhtia voi kyllä kehittää, mutta se ei tapahdu ihan yhdessä hetkessä. Yleensä juoksen varmaan 7 km/h luokkaa silloin, kun keskisykkeeni on alle 140. Nyt mulla ei ollut sykemittaria matkassa, koska kellosta on patterit loppu.

Kokkola city runin tavoitteeksi asetan itselleni 45 minuuttia. Se on ihan hyvin saavutettavissa. Jos menee vähemmän aikaa, se on plussaa. Lisään juoksun määrää harjoittelussani tässä lähiviikkoina siten, että teen yhden pitemmän lenkin viikossa, yhden sykelenkin ja pari-kolme peruskestävyyslenkkiä. Katsotaan, millaisia tuloksia se tuo!

Tässä muuten mielenkiintoinen juttu Hesarin sivuilla useita kertoja päivässä treenaavista. Olen paljon miettinyt sitä, kuinka helposti voi treenata liikaa. Epäilen kuitenkin, että itselläni sitä vaaraa ei ole, koska elämäntilanne rajoittaa sen verran, että väkisinkin tulee lepopäiviä väliin. Esimerkiksi tänään on ollut täysin lepopäivä ja huomennakin ehdin ainoastaan lyhyelle aamulenkille.

Eveliina: lähes 7 tuntia liikuntaa viikossa

Tällä viikolla liikuntamäärä tuntui aika hyvältä. Laskin huvikseni yhteen liikuntaan käytetyn ajan ja lopputulokseksi sain 415 minuuttia eli lähes seitsemän tuntia. Se taitaa olla hyvä tulos! Toki tuo määrä sisältää myös kevyempää liikuntaa kuten hyötypyöräilyä ja -kävelyä. Mutta tämä on hyvä! Ja olo on tuntunut tosi virkeältä ja hyvältä, yhtään ei ole kroppa väsynyt.

Tässä erittely, jos jotakuta kiinnostaa:

MA aamulenkki 30 min + kävely 30 min
TI kävely 30 min
KE uinti 45 min
TO juoksulenkki juoksurattaiden kanssa (raskaampaa oli!) 40 min
PE uinti 35 min
LA kävely 1 h + pumppi 1 h
SU juoksulenkki 1 h + pyöräily 25 min

Yhteensä liikkuaika viikossa 415 min eli lähes 7 tuntia. 

Katsotaan, miten ensi viikon treenit muodostuvat. Huomenna menen aamupäivällä spinningiin. Vien nuorimmaisen mummolaan unille ja kaksi vanhempaa pääsevät kuntosalin lastenhoitoon. Tiistaina voisin mennä aamupumppiin. 

Nyt täytyisi tehostaa myös juoksuharjoittelua, koska välitavoitteena mulla on 7 km ajanotolla Kokkola city runissa 9.5. eli kuuden viikon päästä!

p.s. enää en edes kaipaa Tuomon kirjoituksia. Tuskimpa osallistuu koko kisaan?

Eveliina: Tavoitehuppari saavutettu!

Intersportin alesta löytynyt huppari oli
mukavan ärtsyn värinen. Mulla ei oo ikinä
ennen ollut mitään keltaista! 

Lupasin itselleni ennen joulua, että siirtyessäni uusille kymmenluvuille annan itselleni luvan ostaa uuden Peakin hupparin. En tiedä, pitäisikö sitä näin kolmikymppisenä jo aikuistua pukeutumisen suhteen? En voi sille mitään, mutta huppareita on vaan niin mukava pitää. Mulla kun ei töissäkään ole mikään pakko pitää ykkösiä tai edes kakkosia päällä. Tosin harvemmin pidän töissä hupparia. Jotakin siistimpää yritän kaapista kaivella.

Kesästä lähtien kiloja on lähtenyt 13. Parin viikon painohaasteen aikana lähti yhteensä 1,3 kiloa (2.5 viikon jälkeen). Se on kyllä kummallinen juttu, että vaikka laihtuu, niin silti peilistä paistaa ne omat läskit. Ehkä on niin, että nainen ei ole koskaan täysin tyytyväinen itseensä.

Tavoitepaino on 7 kilon päässä.

Nyt on siis uudet kymmenluvut saavutettu, mutta tavoitemekkoon on vielä muutama kilo matkaa. Kuva on Matin serkun häistä vuodelta 2009. Saa nähdä, saanko toukokuun puolivälissä tungettua samaisen mekon päälleni. Se on mahdollisuuksien rajoissa, mutta vaatii jonkin verran enemmän kurinalaisuutta kuin mitä mun on tähän asti tarvinnut harjoittaa.

Painon ylläpitäminen on aina ollut mulle helppoa. Mun kilot on tulleet raskauksien aikana. Silloin en ole pystynyt juurikaan liikkumaan ja ruoka ja herkut on maistuneet kaksin verroin paremmalta. Itselläni liikunta ja hyvä ruokavalio kulkevat käsi kädessä, kuten olen aiemminkin tainnut mainita.

Ensimmäisen lapsen jälkeen laihdutin 15 kiloa. Toisen lapsen jälkeen en juuri lainkaan, joten kolmannelta lapselta puntarissa olikin jo aika järkyttävät lukemat. Mutta tämä on nyt pian tässä ja sitten voi keskittyä urheilemiseen ja höllentää pikkaisen otetta ruokavalionkin suhteen. Tosin terveellistä ruokaa aion syödä jatkossakin. For good.

Matti: Helsinki City Triathlon kisasivut

Ollaan taidettu kokonaan sivuuttaa tämän kauden päätavoitteet kisasivut täällä blogissa. Kisasivut on avattu ja ilmoittautuminenkin on jo käynnissä osoitteessa: http://www.triforfun.fi/helsinki-city-triathlon/hctkilpailutiedot

Pikaisesti tuli luettua nuo kilpailuohjeetkin läpi, voipi olla että ensimmäinen triathlon menee ihan kisakäytäntöjä opetellessa.

Eveliina: Ahneella on paskanen loppu

On ihmeellistä, miten äkkiä kroppa tottuu terveellisempään ruokavalioon. Pari viikkoa olen syönyt oman näkemykseni mukaan hyvinkin terveellisesti. Paitsi perjantaina ja lauantaina. 

Perjantaina juhlittiin nuorimmaisen 1-vuotissynttäreitä ja lauantaina kaverin häitä. Synttäreillä jo karkinsyönti lipsahti käsistä ja lauantaina jatkoin kakkulinjalla. Häissä oli kakkupuffet, jossa oli monta erilaista kakkua ja pakkohan niitä oli maistella. Siitä kärsin nyt. Tai en oikeastaan enää, mutta päivällä. Olo oli ihan tosi huono ja epäilen, että se on ihan niiden kakkujen syytä. Kroppa kun tottui vähään sokeriin ja hillittyihin hiilihydraattimääriin parissa viikossa. Nyt kyllä on motivaatiota jatkaa samalla terveellisellä linjalla.

Iltapalaksi söin nyhtöpossun jämät ruisleivän kanssa. Hyvää oli! Ei mikään kevyt iltapala, mutta söin päivällä niin kevyesti, että nyt kaipasin vähän tuhdimpaa iltapalaa.

Treeniviikko on ollut ihan ok. Ei paras mahdollinen. Viikko sisälsi yhden spinningin, yhden juoksulenkin ja pari pumppia. Ensi viikosta suunnittelen huomattavasti rankempaa. Toivottavasti ei tule yllättäviä muuttujia matkan varrelle. Väsymys vaikeuttaa harjoittelua huomattavasti. Meillä on ollut vähän risaisia öitä kun keskimmäistä on alettu nukuttaa omassa sängyssä. On aiemminkin sinne nukahtanut, mutta keskellä yötä kipaissut aina isän viereen. Siirtymävaihe tarkoittaa aina huonompia öitä vanhemmille. Onneksi ensi yöksi minä saan mennä yksin työhuoneeseen nukkumaan. Tarkoitus on nousta kuuden jälkeen aamulenkille, käydä suihkussa, syödä aamupala ja kävellä töihin (3 km). Tuleva viikko vaatii tarkempaa treenisuunnitelmaa, koska molemmilla on taas jonkin verran töitä.

Tulevan viikon plääni:

MA aamulenkki + kävelyä

TI 1 h juoksulenkki

KE lepo

TO pumppi

PE uinti

LA pumppi + spinning

SU kävelylenkki + venyttely

p.s. painohaasteen lopullisia tuloksia ei vielä tiedetä, koska itse en viitsinyt käydä tänään puntarilla parin päivän syöpöttelyn jälkeen!

Facebookissa hehkutettu nyhtöpossu ilmestyi minunkin lautaselleni ja maistuihan se.

Eveliina: pientä turnausväsymystä ilmassa

Viime viikko sujui väsyneissä merkeissä. Se näkyi treenaamisessakin. Oli pari huonoa yötä ja liian aikaisia aamuja. Treenikertoja tuli kylläkin viisi, mutta kolme niistä oli lyhyitä ja pari kevyttä. Mutta sen mukaan mennään, miten voimia on. Jos kroppa ei jaksa, niin ei voi mitään. Aino-Kaisa Saarinenkin sanoi jossakin haastattelussa, että hyvänä päivänä hän treenaa täysillä ja sitten, jos kroppa tuntuu väsyneeltä, niin sen pitää antaa levätä. Luotan Aikkuun.

Tämä viikko alkoi mukavasti, kun pääsimme Matin kanssa yhdessä spinningiin. Vietiin nuorimmainen mummolaan nukkumaan ja kaksi vanhinta kuntosalin lastenhoitoon siksi aikaa.

Painoasiatkin ovat hyvin hallussa. Mulla on todella hyvä fiilis viikon syömisten suhteen. Paino on vähän heilunut päivästä toiseen, mutta suurin piirtein kilo on viikossa lähtenyt. Eikä sen painon tarvitsisi niinkään nopeasti tippua.

Viime viikon saldo:
MA lepo
TI illalla juoksulenkki, vetoja
KE aamulla lyhyt juoksulenkki
TO pumppi
PE uinti (kevyt 30 min)
LA lepo
SU kävely 1 h + pumppi

En jaksa suunnitella tätä viikkoa, mennään päivä kerrallaan fiiliksen mukaan! Nyt tarttee ottaa vaaka-asento, kun keskimmäinen herää yleensä 6-7 välissä.

Matti: Uusi laji treenivalikoimaan

Niin siinä kävi, että tie vei tänään kuntosalille ja työpaikan tyttöjen Jennin ja Jennan kanssa Body Pumppiin. Itse joskus opiskeluaikoina olen kerran Pumpissa käynyt ja Eveliinahan käy noissa ainakin kerran viikossa. Vähän jännitti mennä, kun kuntosaliharjoittelua en ole juurikaan tehnyt, mutta hengissä selvittiin ja turhaan tuota jännitti.

Body Pumppihan on oikeastaan helppoa kuin heinänteko. Korokkeella joku ylipirteä tyttö huutaa ja pumppaa, sitten itse tehdään vähän sinnepäin ja pysytään melkein tahdissa. Välillä pitää vaihtaa painoja, mutta en oikeastaan tiedä millä logiikalla niitä pitäisi lisätä ja tai ottaa pois, yritin vain katsoa ettei olisi vähemmän kuin viereisellä tytöllä (ja Eveliinan suosittelemat aloituspainot siis nakkasin romukoppaan). Sitten kun musiikki loppui, niin raahaudutaan saunaan ja ihmetellään miten voi olla näin kipeät paikat. Seuraavan kerran kun tuntuu siltä, ettei kolota missään niin voisi taas kokeilla.

Huomenna olisi futistreenit. Pakko mennä jos vain pääsisin jotenkin sängystä ylös...

Eveliina: parin viikon painonpudotushaaste

Mukavasti sujui tämäkin viikko, vaikka loppuviikolla olikin pari lepopäivää erinäisistä kiireistä johtuen. Viikonloppuna sain vähän kurottua takaisin. Nyt jaksaa taas uudella innolla kohti uutta työ- ja treeniviikkoa. Vähän ahdistaa se, että opiskeluhommiin en ole ehtinyt vielä kunnolla tarttua. Matilla on ens viikko vapaa, joten jospa saataisiin järjestettyä vähän opiskeluaikaakin, molemmille.

Meillä on kahden viikon päästä lauantaina häät, joten heitin Matille haasteen, että tarkkaillaan syömisiä karppaustyyliin siihen saakka ja katsotaan, mikä on kahden viikon tulos. Omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että vähennän hiilareita, mutta en yritä olla kokonaan ilman. Tänään sunnuntaiaamuna käytiin molemmat puntarilla. Toivon ja uskon, että tämä antaisi alkusysäyksen itselleni kohti lopullista tavoitetta.

Tämän viikon saldo:

MA bodypump 1 h + 30 min lämmittelyä

TI kävelyä vajaa tunti

KE aamulenkki juosten n. 35 min

TO ja PE lepo

LA bodypump 1 h + 30 min lämmittelyä

SU hidas juoksulenkki 1 h 20 min keskisykkeellä 134

Tulevan viikon tavoitteet:

MA lepo

TI aamu-uinti (uimahalli aukeaa 6.30, sinne heti silloin, että ehtii töihin kasiks)

KE juoksulenkki

TO aamupumppi

PE juoksu / kävelylenkki tai lepo

LA aamupumppi

SU pitkä juoksulenkki

Matti: ABC:n ympärijuoksu

Mistä näitä ilmiöitä oikein tulee? Facebookissa on ryhmä nimeltä ABC:n ympärijuoksijat. Ryhmän jäsenet käyvät juoksemassa yksin tai koiriensa kanssa ABC:n ympäri ja postaavat ajan, kuvia tai videon suorituksesta facebookiin. Typerä idea, mutta pakkohan sitä oli kokeilla kun satun olemaan kyseisellä ketjulla töissä...

Torstai-iltana (perjantain vastaisena yönä) kun saatiin ovet lukkoon niin työkaverin kanssa vetäistiin viestijuoksuna ABC:n ympäri ja todistusaineisto on julkaistu tuolla facebookryhmässä:

https://www.facebook.com/photo.php?v=10152231135005956

Matka aika tarkkaan kaksisataa metriä. Keli oli kuin morsian, mutta tavoiteajasta 22sek per osuus jäätiin pahasti. Vuoden eka juoksutreeni kuitenkin takana! Jos kävisi vielä jonkun toisenkin ABC:n kiertämässä ennen triathlonia niin olisi sitten valmis kauden päättävään koitokseen?

Eveliina: Lomailoa ja lomakiloja

Pitkälle lenkille lähdössä mökin pihalta.

Takana aivan mahtava viikko Pyhätunturin maisemissa. Viikko sisälsi lukuisia tunteja ulkoilua lasten kanssa (laskettelumäkeä ylös ja alas) sekä hiihtoa. Pääasia oli lasten laskettelemisen opettelussa ja ulkoilussa, mutta onneksi ehdin itsekin muutamalle hiihtoreissulle. Pisin reissu oli 30 km. Yllättävän hyvältä hiihto tuntui, vaikka näin lumettomana talvena en ole sitä päässyt kotona harrastamaan. Hiihdosta tykkään kyllä ihan hirveästi!

Matkustus söi voimia ja yöunia. Tulin nuorimmaisen kanssa yöjunalla lauantaita vasten yönä ja yöunet jäivät kokonaisuudessaan todella lyhyiksi. Eilen tein parin kilometrin happikävelyn esikoisen pyöräillessä. Tänään oli tarkoitus lähteä lenkille, mutta lihakset olivat niin voimattomat ja olo muutenkin vähän heikko, että ajattelin pitää lepopäivän.

Lomalla syömiset oli yllättäen mitä sattuu ja sehän näkyi vyötäröllä. Nyt on taas halu palata arkeen ja normiruokavalioon, vaikka paino on ollutkin pari kuukautta samoissa lukemissa. On ollut vähän yrityksen puutetta :(

Viikon saldo:

MA matkustuspäivä eli lepo

Emmalla (5-v) laskettelu alkoi jo sujua hienosti!

TI hiihtoa n. 1.5 h

KE ulkoilua lasten kanssa

TO hiihtoa n. 3 h (30 km)

PE hiihtoa n. 30 min

LA ja SU lepo

Tulevan viikon treenit:

Nyt oon aivan liian poikki suunnitellakseni tulevaa viikkoa. Huomisen pumppiin oon varannut paikan, joten siitä lähdetään liikkeelle. Takana on ylelliset 6 viikkoa, jolloin Matti on pitänyt isäkuukautta ja treenaaminen on aikataulullisesti ollut helppoa. Nyt haasteita tuo molempien työt ja muut aikataulut. Mutta josko me niistä selvittäis! Juosta ainakin aion paljon, vaikka sitten aikaisin aamulla tai yömyöhään, jos ei muutoin ehdi.

Leevillä (3-v) laskettelu oli lähinnä
alaspäin tulemista.