Eveliina: Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua

Viime viikko meni hyvin väsyneissä tunnelmissa. Kevätväsymystä on kuulemma liikkeellä. Onkohan se tarttuvaa? Siitä huolimatta treenit sujui hyvin, kun vain sain takapuoleni irti sohvasta. Tai no eipä sitä paljon sohvalla istuskella kolmen alle kouluikäisen kanssa.

Nyt olen päässyt sellaiseen vaiheeseen, että en ajattele urheilua suurina suorituksina. Siitä on tullut osa päivittäistä rytmiä, se menee omalla painollaan. Olen saanut lähes jokapäiväisen urheilun istutettua tavaksi päiväohjelmaan. Samoin on käynyt syömisen kanssa. En enää iltaisin mieti herkutteluja, kun olen päässyt sokerikoukusta irti. Varjelin siis tapoja (hyviä sellaisia) kynsin ja hampain ja nyt nuo hyvät tavat varjelevat minua!

Viime viikolla mulle tuli yksi täyslepopäivä. Tosin joinakin päivinä olisin voinut enemmänkin treenata, mutta aika ei riittänyt.

MA tunnin juoksulenkki
TI pumppi
KE reilun puolen tunnin sykelenkki pyöräilevän Emman (5-v.) kanssa
TO lepo
PE pumppi
LA juoksulenkki 1 h 20 min
SU erittäin huonosti nukutun yön jälkeen kevyt pyörälenkki Lassin kanssa n. 10 km

Tämä viikko alkoi aamulenkillä, mukavasti! Nyt tuntuu siltä, että juoksu kulkee. Lauantaina pitkällä lenkillä oli koko ajan tosi hyvä fiilis. Monen kuukauden junnaamisen jälkeen odotus palkittiin. Juoksun aloittamisessa täytyy olla aivan äärettömän sitkeä ja periksiantamaton ennenkuin pääsee sellaiseen vaiheeseen, että se kulkee helposti.

Loppuviikolle ei ole tarkkoja treenisuunnitelmia. Viikko sisältänee lähinnä juoksua, koska pääsiäiseksi meille tulee vieraita, itse asiassa triathlonisti Tuomo perheineen. Ehkä testataan Tuomon kunto ja pakotetaan Tuomo kirjoittamaan ensimmäinen postaus!