Tuomo: Yksi vatsalihas havaittu?

Ankaraa treeniä ei voi näköjään ylläpitää ilman, että on valmis kestämään seuraukset. Yhä kiihtyvä treenitahti on alkanut vaatia hintansa.

Aivan alkuun en huomannut mitään. Tämä ei sinänsä ole ihmeellistä, sillä minulla on legendaarisen heikko kehontuntemus. En osaa nimittäin kunnolla erotella näläntunnetta, väsymystä, sairautta tai kipua toisistaan. Saatan astua naulaan ja miettiä, että väsymyskö tässä vaivaa vai miksi on niin kehno fiilis? Tässä valossa ei ole kummallista, että tilanne pääsi eskaloitumaan huomaamattani. Se pääsi yllättämään minut täysin.

Vasta tämän viikon alkupuolella alkoivat ensimmäiset epäilykset herätä. Pari yötä valvottuani aloin miettimään voisiko treeniohjelmalla ja kehittyvällä ongelmalla olla jotain tekemistä toistensa kanssa.

Epäilen nimittäin vahvasti, että treeniohjelmani on alkanut tuottamaan kehooni epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Vaikka en tietenkään voi olla aivan varma asiastani, luulen kehoni reagoivan kielteisesti uuteen harrastukseeni. Täsmällisemmin sanottuna, luulen treenien tuottaneen epämiellyttävänä sivutuotteena vatsaani yhden lihaksen. Ehkä. Joudun vielä tutkimaan asiaa tarkemmin.

Mutta mitä teen jos näin todella on tapahtunut?!

Olen nyt tienristeyksessä. Jatkanko treeniäni silläkin uhalla, että vaarannan terveyteni ja kehoni näillä epäilyttävillä lihaksilla? Vai lopetanko treenit, palaan takaisin herkkupatojen ääreen ja keksin erinomaisen tekosyyn olla kiusaamatta itseäni elokuussa?

En tiedä. Tästä saattaa tulla yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä.

Tuomo: Heikoin lenkki

Ei ole helppoa olla Trestriathlonistien jäsen. Ei riitä, että pitää rakentaa eläimellinen urheilukalenteri, jotta pärjää joukkuetovereille. Heikoin lenkki, kun en kerta tahdo olla. Ei riitä, että pitää laittaa suunnattomia summia rahaa syrjään, jotta saa ostettua itselleen pyörän. Triathlon ilman pyörää on kuulemma mahdoton yhtälö. Ei riitä, että asettaa itselleen ankaran ruokavalion, jotta keho saisi juuri oikeat ravintoaineet. Kisassa ei hyväksytä kuin huipputuloksia. Ei edes riitä, että päivittäin on tehtävä valtavat mentaaliharjoitukset, jotta kehon lisäksi myös mieli olisi viritetty huippuunsa kisaa varten.

Pitäisi kuulemma lisäksi kirjoittaa blogia.

Joukkuetoverit aloittivat kauniisti asiasta ideoimalla. Sen jälkeen kauniisti pyytämällä. Tätä seurasi huolestunut kysely. Siitä nopeasti siirryttiin keveään vitsailuun, joka muuttui äkilliseksi naljailuksi. Lopulta joukkuetoverit osoittivat, ettei triathlon ole heikkoja varten, vaan turvautuivat lähes kiusaamiseksi verrattavaan painostukseen.

Myönnän. Minä murruin paineen alla.

Lopputulos on mielestäni traaginen. Murtuminen paineen alla ei nimittäin luo minusta hyvää kuvaa joukkuetoverina. Jos olisin kestänyt paineen ja jättänyt blogin tyylikkäästi rauhaan, olisin osoittanut vahvuuteni ja kykyni kestää mitä tahansa painetta. Se olisi ollut osoitus järkähtämättömyydestä ja sitkeydestä. Olisin ollut joukkuetovereideni arvoinen jäsen. Mutta kirjoitukseni osoittaa sen valitettavan tosiasian, että paineen ollessa riittävän suuri, tämä mies murtuu. Siksi on sinänsä ironista, ettei blogikirjoitukseni olekaan suuri ilonaihe joukkueelle. Ei. Se on pikemminkin surunaihe. Se nimittäin osoittaa ennen kaikkea sitä, että joukkueessa on heikko lenkki. Yksi jäsen, joka ei tule kestämään paineessa.

Pelkään jo nyt seuraamuksia. Kauhulla jo odotan koska joukkuetoverit alkavat kauniisti ideoimaan lähtöäni pois joukkueesta. Nimittäin jos he näin tekevät, tiedetään miten lopulta tulee käymään.

P.S. Onko kenelläkään tietoa kelpaako potkulauta triathloniin? Näyttäisivät nimittäin olevan huomattavasti edullisempia kuin kilpapyörät.

Eveliina: Pääsiäisähky ja pitkä juoksulenkki

Ennen pääsiäistä psyykkasin itseäni, että syön terveellisesti enkä herkuttele. Olisihan se pitänyt tietää, että homma repeää käsistä, kun vieraitakin tuli pääsiäisen pyhiksi. Ei siinä muuten mitään, mutta nyt tavoite mahtua häämekkoon tuntuu entistä kaukaisemmalta. Nyt on pakko elää todella kurinalaisesti seuraavat viikot.

Olen hyvin pitkälle joko tai ihminen. Joko herkuttelen tai olen kokonaan ilman. Mun on usein vaikea pysyä kohtuudessa. Tai kohtuudessa kyllä, mutta painonpudotusprojektin kannalta kohtuus olisi hyvin minimalistista herkuttelua. Nyt täytyy vaihtaa moodia ja olla kokonaan ilman.

Pääsiäisen herkuttelusta motivoituneena tein eilen kauden pisimmän lenkin, lähes 15 kilometriä. Aikaa meni ja paljon, mutta kävelin välillä ja juoksin todella matalalla sykkeellä. Lopussa alkoi jaloissa vähän tuntua, mutta todella hyvin sujui siihen nähden, että pisin lenkki tähän asti oli noin 10 kilometriä.

Lauantai ja sunnuntai meni lepäillessä. Siihen asti treeniviikko sujui ihan hyvin. Tämä viikko on tarkoitus ottaa rankemmin. Tänään illalla käyn ehkä pienellä palauttavalla uintireissulla. Sitten tehdään mitä kulloinkin ehditään.


p.s. Tuomo kävi todistettavasti Leenansa kanssa juoksulenkillä, mutta postausta ei ole edelleenkään näkynyt!

Matti: Taas uusi laji treenivalikoimaan!

Maaliskuun alussa kirjoittelin kuinka sain uuden lajin, Body Pumpin, treenivalikoimaan. No eipä ole sen jälkeen tullut pumpattua. Tänään työkaverini Jenna sai minut taas houkuteltua uuden lajin pariin ja testissä oli Les Mills Body Combat.

Tämä Body Combat taitaa sopia paremmin minulle kuin Body Pump. Combatissa ei käytetä painoja ja tekniikat ovat itsepuolustuslajeista tuttuja liikkeitä. Olen harrastanut Judoa ja kokeillut muitakin itsepuolustuslajeja, eli tekniikat ovat periaattessa tuttuja. Tänään tuli kyllä huomattua, että liikkuvuus ei ole kovin hyvällä tasolla tällä hetkellä ja venyttelyyn olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota. Body Pumpissa tuntui, että oikeiden painojen löytäminen on erittäin tärkeää, mutta Body Combatissa sai vain huitoa menemään ja pystyi paremmin keskittyä siihen, miten tunti etenee ja miten liikkeet suoritetaan.

Body Combattia tulee varmasti kokeiltua uudelleenkin, kunhan ensin saisi nämä jumit jaloista venyteltyä veks. Ehkä pitää soittaa myös hierojalle?

Ei tullut vieläkään napattua kuvaa Jennasta, vaikka taisin jo viime kerran jälkeen tyttöjä uhkailla että treenikavereiden pärstät julkaistaan blogissa. Ehkä ensi kerralla?

Siunattua ja rauhallista pääsiäistä itse kullekin blogin seuraajalle!

Eveliina: Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua

Viime viikko meni hyvin väsyneissä tunnelmissa. Kevätväsymystä on kuulemma liikkeellä. Onkohan se tarttuvaa? Siitä huolimatta treenit sujui hyvin, kun vain sain takapuoleni irti sohvasta. Tai no eipä sitä paljon sohvalla istuskella kolmen alle kouluikäisen kanssa.

Nyt olen päässyt sellaiseen vaiheeseen, että en ajattele urheilua suurina suorituksina. Siitä on tullut osa päivittäistä rytmiä, se menee omalla painollaan. Olen saanut lähes jokapäiväisen urheilun istutettua tavaksi päiväohjelmaan. Samoin on käynyt syömisen kanssa. En enää iltaisin mieti herkutteluja, kun olen päässyt sokerikoukusta irti. Varjelin siis tapoja (hyviä sellaisia) kynsin ja hampain ja nyt nuo hyvät tavat varjelevat minua!

Viime viikolla mulle tuli yksi täyslepopäivä. Tosin joinakin päivinä olisin voinut enemmänkin treenata, mutta aika ei riittänyt.

MA tunnin juoksulenkki
TI pumppi
KE reilun puolen tunnin sykelenkki pyöräilevän Emman (5-v.) kanssa
TO lepo
PE pumppi
LA juoksulenkki 1 h 20 min
SU erittäin huonosti nukutun yön jälkeen kevyt pyörälenkki Lassin kanssa n. 10 km

Tämä viikko alkoi aamulenkillä, mukavasti! Nyt tuntuu siltä, että juoksu kulkee. Lauantaina pitkällä lenkillä oli koko ajan tosi hyvä fiilis. Monen kuukauden junnaamisen jälkeen odotus palkittiin. Juoksun aloittamisessa täytyy olla aivan äärettömän sitkeä ja periksiantamaton ennenkuin pääsee sellaiseen vaiheeseen, että se kulkee helposti.

Loppuviikolle ei ole tarkkoja treenisuunnitelmia. Viikko sisältänee lähinnä juoksua, koska pääsiäiseksi meille tulee vieraita, itse asiassa triathlonisti Tuomo perheineen. Ehkä testataan Tuomon kunto ja pakotetaan Tuomo kirjoittamaan ensimmäinen postaus!

Matti: Polar kuntotesti #2

Tammikuun lopulla kirjoittelin Polarin Ownzone kuntotestistä ja tänään muistin palata aiheeseen ja mittasin tuloksen uudelleen. Tammikuun jälkeen olen harjoitellut aika paljon ja omasta mielestä kunto on noussut ihan kivasti ja treeneissä on jaksanut koko ajan paremmin. Paino ei kylläkään ole juurikaan liikahtanut alaspäin. Olin melkein yllättynyt että OwnZone tulokseni parani vain yhdellä pykälällä ollen 40 - fair. Pari pykälää pitäisi vielä kohota että pääsisi tuonne keskiverto tasolle...

Onko kenelläkään blogin lukijalla kokemusta näistä Polarin kuntotesteistä?

Eveliina: Pikainen viikkokatsaus

Viime viikko meni rennommissa fiiliksissä kuin edellinen. Siis harjoittelun suhteen. Viikko sisälsi sen yhden testijuoksun lisäksi 45 minuutin spinningin, vajaan tunnin pyöräilyä peräkärryn kanssa (raskasta!), lyhyen 30 min aamulenkin ja tunnin uintitreenin. Tuntui siltä, että kroppa vaati lepoa ja lisäksi ohjelmaa oli kaikenlaista.

Tästä viikosta on tarkoitus tehdä rankempi treeniviikko. Tänään alotin tunnin juoksulenkillä. Katotaan, mitä viikko tuo tullessaan. Tuntuu, että tälläkin viikolla pumpit sopii huonosti mun aikatauluihin ja se kyllä harmittaa, koska niissä on niin mukava käydä. Päätän lyhyen postaukseni tähän ja toivotan kaikille liikuttavaa viikkoa!

Eveliina: hidas kun olen

Eilen tein 7 km juoksutestin Kokkola city runia ajatellen, missä juoksen siis 7 km ajanotolla. Aikaa meni vähän vajaa 48 minuuttia, keskinopeus oli 8.8 km/h. Kyllähän se vähän masentaa, kun esimerkiksi siskoni Hanna-Kaisa juoksee suurinpiirtein harjoittelematta kymppi tunnissa lenkkivauhtia ilman, että ottaa koville. Mulla kuitenkin otti. Hitaudelleen ei mitään voi. Juoksuvauhtia voi kyllä kehittää, mutta se ei tapahdu ihan yhdessä hetkessä. Yleensä juoksen varmaan 7 km/h luokkaa silloin, kun keskisykkeeni on alle 140. Nyt mulla ei ollut sykemittaria matkassa, koska kellosta on patterit loppu.

Kokkola city runin tavoitteeksi asetan itselleni 45 minuuttia. Se on ihan hyvin saavutettavissa. Jos menee vähemmän aikaa, se on plussaa. Lisään juoksun määrää harjoittelussani tässä lähiviikkoina siten, että teen yhden pitemmän lenkin viikossa, yhden sykelenkin ja pari-kolme peruskestävyyslenkkiä. Katsotaan, millaisia tuloksia se tuo!

Tässä muuten mielenkiintoinen juttu Hesarin sivuilla useita kertoja päivässä treenaavista. Olen paljon miettinyt sitä, kuinka helposti voi treenata liikaa. Epäilen kuitenkin, että itselläni sitä vaaraa ei ole, koska elämäntilanne rajoittaa sen verran, että väkisinkin tulee lepopäiviä väliin. Esimerkiksi tänään on ollut täysin lepopäivä ja huomennakin ehdin ainoastaan lyhyelle aamulenkille.