Eveliina: Kisat on kisattu - katse tulevaisuudessa

Hieman viiveellä tulee raporttia The kisoista eli Helsinki City Triathlonista. Kisareissu tehtiin parisen viikkoa sitten. Reissulla oltiin kahden nuorimman poikamme kanssa (1.5-vuotias ja 3.5-vuotias), joten kuuden tunnin automatkat välillä Kokkola-Helsinki-Kokkola olivat äärimmäinen voimanponnistus. Siihen verrattuna kisaaminen oli lasten leikkiä. Kisoista siis selvittiin, paitsi Tuomo, joka ei lähtenyt kisaamaan suureksi pettymykseksemme.

Kisajännitys heräsi oikeastaan vasta kisapäivänä. Kiireinen työprojekti työllisti meidät pariksi viikoksi ennen kisaa niin täysin, että valmistavat harjoitukset jäivät käytännössä kokonaan välistä. Fiilis ja kunto oli kuitenkin minulla ja Matilla kohdallaan. Epäilen, että Matti ei koskaan omasta kisastaan tekstiä tänne tuota, joten avaudun myös hänen suorituksestaan, lupaa kysymättä. 

Matin lähtö oli ensin. Uintiosuuden missasin, koska päivä sisälsi pientä säätöä, jotta saatiin lapsille vahdit. Matilla uinti meni ihan hyvin. Pyöräilyn aikana mahaa rupesi pistämään ja se paheni juoksuosuuden aikana. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, aikaa meni 49min 18s. Matti oli tyytyväinen suoritukseensa. Juoksussa hän pystyisi helposti parantamaan aikaa, koska kesän aikana Matti on käynyt vain muutamalla juoksulenkillä. Kokonaisuudessaan hieno suoritus. Vaimo tykkää!

Loppukiri oli nopeusgeeneillä varustetulla miehelläni tietysti huikea. Harmi, että minulla ei ollut parempaa kameraa mukana, että olisin saanut kuvia Matin suorituksesta. 

Ensi kaudella Matti aikoo osallistua lyhyen matkan triathloniin, mutta kauden päätavoitteena hänellä on Tough Viking. Ei mun juttu lainkaan!

Oma kisakokemukseni oli erittäin positiivinen. Suoritus hermostutti ja jännitystä lisäsi se, että lähes kaikki kilpasarjan osallistujat näyttivät urheilijoilta. Päätin kuitenkin keskittyä omaan suoritukseeni muista piittaamatta. Uinnissa jäin aluksi lähes kaikkien taakse, aloitin rauhallisesti omaa vauhtia uiden (rintaa). Ohitin kuitenkin muutamia uimaosuuden aikana. Vaihdot menivät ihan hyvin, vaikka aikaa niissäkin voi parantaa. Sain hyviä vinkkejä siskoltani, joka oli analysoimassa, kannustamassa ja kuvaamassa suorituksiani. Suuri kiitos kannustusjoukoille! Paikalla oli myös isäni sekä siskoni mies.

Pyöräilyosuus oli mäkinen ja mutkainen. Käännöksiä täytyisikin harjoitella, jotta niissä ei vauhti niin paljon tippuisi. Pyöräilyosuus meni kohtalaisesti. Juoksuosuudella ylitin itseni kilometrivauhdissa, sillä olen todella hidas juoksija, mutta kisatilanteessa sain itsestäni kaiken irti ja enemmänkin. Kokonaisaikani oli 52min 14s. Hävisin Matille yllättävän vähän ja sehän antaa puhtia treenaamiseen! Matin harrastus olisi kuulemma jäänyt siihen, jos olisin hänet voittanut.

Kauden päätavoite on nyt takana. Omat ajatukseni ovat olleet tulevan kesän tavoitteissa jo pidemmän aikaa. Tavoitteena on ensi kesänä kisata ainakin perusmatka (1.5 km uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua). Uinnissa talvikauden tavoitteena on opetella vapari. Olen elokuun ajan käynyt jo aikuistekniikkakurssilla vaparia opettelemassa ja syyskuussa jatkan jatkotekniikkakurssilla. Talvella on tarkoitus myös parantaa peruskestävyyttä, lisätä voimaa sekä parantaa juoksuvauhtia. Ja hankkia märkäpuku ja kisapuku!

Blogi hiljenee, koska kirjoittamiseen ei löydy aikaa eikä motivaatiota. Harjoitukset kuitenkin jatkuvat. Menneen puolen vuoden aikana urheilu on vakiinnuttanut entisestään asemaa elämässämme ja loppua ei ole näkyvissä. Mattikin on innostunut jopa juoksusta! Blogi on toiminut itselle hyvänä motivaattorina saada harrastus käyntiin. Lupaukset ja treenaaminen ovat olleet julkisia, joten niistä on täytynyt pitää kiinni. On ollut hauskaa huomata, miten projektimme on herättänyt mielenkiintoa muissakin ihmisissä. Toivottavasti olemme kannustaneet muitakin liikkumaan! Kiitän ja vaikenen.

Eve & Matti: Juoksutreenit Lohtajalla

Meidän perheessä vapaat viikonloput ovat juhlaa, niitä on ainoastaan kerran kuussa. Kuluvana viikonloppuna saimme nauttia Matin vapaista Lohtajalla Matin vanhempien luona. Siellä oli myös Matin veli tyttöystävänsä kanssa. Annika on entinen pikajuoksija ja edelleen harrastaa aktiivisesti juoksua, joten hän piti meille (tai lähinnä minulle) tekniikkatreenit. Jalat sain pitkästä aikaa kipeäksi! Hyötyä tekniikkatreeneistä oli toki muutenkin. Nyt vain täytyisi siirtää harjoitteet osaksi viikottaisia lenkkejä.

Verryttelimme ensin hetken ja sitten teimme muun muassa polvennostojuoksuja, loikkia ja pakarajuoksua. Nämä olivat juoksukoulusta periaatteessa tuttuja, mutta oli hyödyllistä palautella mieleen erilaisia tekniikkaharjoituksia. Kiinnitimme huomiota myös askellukseen. Matti askeltaa päkiällä ja minä kantapäällä. Kumpikaan ei ole periaatteessa väärin. Nopea juoksu perustuu usein päkiäaskellukseen ja hidas kantapääaskellukseen. Itsehän juoksen todella hitaasti ja haluaisin kehittää omaa vauhtikestävyyttäni.

Matti keskittyi lähinnä mielikuvaharjoitteluun emäntien hikoillessa helteessä. Treenien lopuksi lähdettiin juosten Matin mummun ja pappan mökille, jonne matkaa on 6 km. Sinne Mattikin juoksi veljensä kanssa. Juoksu sujuikin yllättävän hyvin. Matilla pohkeet ovat ongelmana juoksussa ja ei hän ole koko kesänä juossutkaan, mutta nyt lenkki jätti hyvän fiiliksen juoksua kohtaan. Itse olin tyytyväinen, että pystyin juoksemaan Annikan kanssa suhteellisen reipasta vauhtia mökille. Toki pojat voittivat ylivoimaisesti. Tai olisihan Annika heidänkin vauhdissaan pysynyt! Lenkiltä menimme uimaan ja saunomaan. Mahtava vapaapäivä! Suurkiitokset Annikalle mukavista treeneistä. Illalla saatiin  vielä aftergamet grilliruoan ja viinin äärellä.

Lapset innostuivat illalla ottamaan omat juoksukilpailut. Toivon, että vanhempien urheilumielisyys siirtyy myös lapsiin!

Eveliina: Mistä tunnet sä pyöräilijän?

Pyöräilijä vai tosipyöräilijä?

Pyöräilijät ovat mahtavaa porukkaa. Sen sain todistaa esimerkiksi tämänpäiväisellä lenkilläni. Pyöräilin Lohtajalle, siellä käytiin lasten kanssa uimassa ja pyöräilin vielä takaisin Kokkolaan. Mittaa lenkille tuli noin 70 kilometriä. Menomatkalla Kälviän veivarit ajoivat ohitseni ja sain loppumatkan olla heidän peesissään. Kokkolaan palatessani sain jälleen seuraa - eräs mies tuli ohitseni ja jäikin rinnalle juttelemaan ja ajoimme samaa matkaa noin 15 kilometriä. Hän oli kokenut pyöräilijä ja häneltä oli mukava kysellä pyöräilyyn liittyviä asioita.

Kokemukseni on, että pyöräilijät kohtelevat toisiaan tien päällä todella ystävällisesti! Siis pyöräilijät. Mutta ketkä kuuluvat pyöräilijöiden heimoon? Matkakumppanini kertoi tervehtivänsä heitä, joilla on kippurat sarvet (paitsi jos polkee lenkkarit jalassa ilman kypärää). Puoliksi vitsinä ja ehkä puoliksi totena mies sanoi, että suora tanko (kuten minulla) ei herätä kunnioitusta (vaikka minulla on ohuet kilparenkaat), mutta triathlontanko herättää jo vähän kiinnostusta. Minua siis saatetaan pitää pyöräilijänä - tai sitten ei. Matti kuuluu ilman muuta pyöräilijöiden heimoon, koska hänellä on kippurat sarvet, vaikka renkaat ovatkin maantiepyörää leveämmät.

Omaan pyörääni olen ollut tyytyväinen, mutta kyllä aika pian pyöräilyn aloittamisen jälkeen iski hirveä himo maantiepyörään. Päätettiin Matin kanssa ottaa pieni tai siis aika iso rahansäästöprojekti maantiepyöriä varten. Muutama tonni niihin uppoaa rahaa, joten niiden hankinta ei ole tällä hetkellä ajankohtaista. Matalammalla ajoasennolla on suuri merkitys etenkin vastatuuleen poljettaessa. Laitoin omaan pyörääni triathlontangon, joka ihan ajaa asiansa, että saa vaihdeltua asentoa välillä matalammaksi. Pyöräilyssäkin pätee sanonta nälkä kasvaa syödessä. Täytyy kuitenkin toistaiseksi tyytyä nykyiseen (hyvään!) pyörään ja pistää kaikki liikenevät pennoset säästötilille maantiepyörän hankintaa varten.

Tuleva viikko näyttää säiden puolesta mahtavalta pyöräilyviikolta. Matti ehdotti, että pyöräytettäis 400 kilometriä pyörän mittariin tulevalla viikolla. Otan kuitenkin puolet pois. 200 kilometriä viikossa olisi mulle hyvä saavutus!

P.s. koska tänne ilmestyy nykyisin niin harvoin tekstiä minulta saati sitten miehiltä, kerrottakoon, että Matti pyöräili torstaina Kokkolasta Vaasaan (matkaa kertyi vajaa 140 km). Hieno suoritus, sanon minä!

Eveliina: Pieni TakaIsku

Tämänpäiväinen ikävä tapahtuma antoi sysäyksen herätellä eloon hiljaista blogia. Tosin tämä viikko on mennyt pienessä flunssassa, jonka vuoksi tänään vasta pääsin kunnon pyörälenkille. Pyöräilin Kokkolasta Kannukseen matkalla Sieviin kummeilleni kyläilemään. Kannuksesta jatkoin matkaa auton kyydillä. Matka sujuikin hyvin, jalat toimivat pakollisten lepopäivien jälkeen ja olin keskinopeuteen tyytyväinen (26.2).

Ikävä osuus alkoi vasta matkan jälkeen pyörän tipahtaessa pyörätelineeltä tielle. Kova rysäys säikäytti todella. Luojan kiitos autoja ei tullut takaa eikä vastaantulevien kaistalla. Pyörän takarengas otti kovimmat iskut vastaan ja pyörä paiskautui vielä vastaantulevien kaistalle.

Onneksi vahingot olivat pelkästään aineellisia. Runko ja eturengas vaikuttivat olevan kunnossa. Penkki ja takarengas menevät ainakin vaihtoon. Varsinkin tämänpäiväisen uutisen jälkeen (Toholammilla kuoli 4 nuorta ulosajossa) tämä tapaturma tuntui mitättömältä. Toivottavasti vakuutus kuitenkin korvaa jotain ja pyörä saadaan pian kuntoon, että pääsen hyödyntämään loistavia kesäkelejä ja tietenkin treenaamaan kisaa varten. Tästä lähin meidän perheen pyörät kiinnitetään liinalla telineeseen!

P.s. flunssainen lepoviikko ei ole edes harmittanut. Muuten treeniviikot ovat sujuneet aika mukavasti. Ensi viikolla taas kovalla tempolla kohti tavoitetta!

Eveliina: Kiireisen liikkujan päivä

Kiire on viime viikkoina saanut niin tukevan otteen minusta, että en ole edes ehtinyt kirjoittelemaan. Liikkumaan olen pyrkinyt säännöllisesti, mutta treenit ovat jääneet keskimäärin 4 kertaa viikkoon. Nyt on tavoite kova taas lisätä treenimäärää, eihän kisoihin ole enää kuin 2 kuukautta! Nyt täytyy vuodattaa hikeä, koska elokuun pari viimeistä viikkoa täytyy jo herkistellä kisoja varten.

Eilen pääsin illalla tehojumppaan, jonka jäljiltä lihakset ovat hellänä. Tämä päivä oli hyvä esimerkki siitä, miten liikunta on ängettävä johonkin rakoon mukaan, vaikka kuinka tuntuu, että ei ehtisi.

Aamulla Matti meni viideksi töihin, joten aamulenkistä oli turha haaveilla. Vanhempani tulivat lapsia hoitamaan ennen kymmentä, jolloin minä lähdin töihin (pyörällä). Tulin töistä iltapäivällä ja lähdin vanhempien lasten kanssa käymään kaupungilla. Illaksi menin vielä kokoukseen, jonka jälkeen kirjoitin tiedotteen ja tein lehden sivut valmiiksi. Yhdeksän maissa lähetin tiedotteen vielä hyväksyttäväksi ja lähdin kotiin autolla. Kotona vaihdoin lenkkikamppeet päälle, juoksin töihin ja lähetin lehden sivut eteenpäin. Töistä juoksin kotiin. Kotona olin 22.30. Yötöiks meni. Työmatkani on 3 km, joten kiireiseen päivään mahtui 6 km pyöräilyä ja 6 km juoksua.

Liikunnan sovittamisessa kiireiseen arkeen on pitkästi kysymys asenteesta. Usein teen aamulenkkejä, jos en muuta ehdi. Viikonloppuna kun oltiin siskon nelikymppisillä, otin reissuun lenkkarit ja uikkarit mukaan. Lauantaina aamulla kävin siskon kanssa aamulenkillä ja järvessä pitkällä aamu-uinnilla. Usein myös otan appivanhemmille lenkkikamppeet mukaan tai pyöräilen sinne (reilu 30 km).

Huomenna olisi ajatuksena käydä joko pitkällä pyörälenkillä tai uimassa. Riippuu kelistä.

Juhannuksen jälkeen alkaa rankka treeni ja rankka ruokavalio! Niistä lisää tuonnempana :) Rentoa juhannusta kaikille! Meille tulee ihana siskoni miehensä kanssa jussia viettämään.

Matti: Mainokset versus todellisuus

Oletteko ikinä nähneet kuntosalien tai esimerkiksi Les Mills ryhmäliikuntatuntien mainoksia?

Katsokaapa tästä esimerkki:

Hmm... Kuka tunnistaa itsensä mainoksesta? Kokkolassa ei näytä Les Mills tunneilla ihan tältä. Minäkin olen pari kertaa siellä käynyt potkimassa ilmaa ja aina on ollut vaikeuksia pysyä pystyssä. Liikkeiden välissä ei ole myöskään happi riittänyt kannustamaan muita, eipä sillä että sitä muutenkaan tulisi tunneilla kiljuttua. Ei muuten ole noin timmejä harjoittelijoita kovin usein sattunut samaan aikaan tunneillekaan. Ryhmäliikuntatunneilla tuntuu käyvän ihan samanlaisia taviksia kuin itsekin olen.

Tänään kuntosalia kohti tallustellessa tuli vaan mieleen, että kenelle nämä mainokset on oikeasti suunnattu? Innostuuko tavalliset pikkupullukat ryhmäliikuntatunneista tai kuntosaliharjoittelusta kun näkee näitä lihaskimppuja potkimassa ja kiljumassa?

Kesälomalla on mukava olla! Jalkapalloa ja pyöräilyä olisi tiedossa, koitan saada vähän päivitystä treeneistä tänne blogiinkin asti.

Eveliina: Uusi pyörä hurahdutti

Laskeskelin tähän projektiin ryhtyessämme, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia uuteen pyörään, ainakaan tänä kesänä. Sain kuitenkin yllättäen etukäteissynttärilahjaksi uuden pyörän! Pyörä on Tunturin Fitness-kilpapyörä. Siinä on ohuet renkaat, mutta maantiepyöriin erotuksena suorat sarvet. Kippurasarvisella tuulenvastusta olisi vähemmän, mutta olen kyllä tähän pyörään toistaiseksi erittäin tyytyväinen. Tempotanko voisi olla yksi vaihtoehto ajoasentoa madaltamaan, osaako joku kertoa siitä kokemuksia? Ehkä hankin sen maantiepyöränkin sitten joskus!

Lukkopolkimilla on iso merkitys. Luin jostain, että ne lisäävät tehoa 30 prosenttia. Ja pyöräily niiden kanssa tuntuu todella sujuvalta ja mukavalta. Tällä viikolla olen tehnyt pari lenkkiä. Ensimmäisen Kokkolasta Lohtajalle (taisi olla vajaa 35 kilometriä). Tänään käytiin Matin kanssa Pietarsaaren tuntumassa. Pituutta lenkille tuli 56 kilometriä. Olen pitkään jo haaveillut, että löydettäisiin yhteinen urheiluharrastus ja nyt haaveeni kävi toteen! Tosin tämä harrastus vaatii aina lastenvahtien järjestämistä. Tänään lapset olivat mummolassa minun vanhempieni luona. Kiitos siis kuuluu heille meidän yhteisestä treeniajasta!

Puolivälissä lenkkiä pysähdyttiin Strandikselle pizzalle. Syötiin pizza puoliksi, mutta seuraavalla kerralla jätän sen tekemättä. Tulomatkalla vatsaan pisti eikä olo tuntunut oikein hyvältä.

Tullessa saatiin vähän matkaa peesiapua oikeilta pyöräilijöiltä. Hetken pysyttiin perässä heidän hieman himmaillessa, koska osalla pyöräilijöistä oli energiat vähissä (heillä kilometrejä oli takana jo 140).

Kroppa jaksoi todella hyvin reissun. Jaloissa ei hapottanut yhtään, vaikka tullessa oli kova vastatuuli. Kahdestaan pyöräilemisessä on se etu, että välillä saa peesiapua toiselta. Ja vauhti on sellainen, että se on paljon helpompi sovittaa yhteen Matin kanssa kuin juoksemisessa.

Tämä oli todella mahtavaa ja hauskaa. Tätä lisää tänä kesänä!

P.s. pojat, aktivoitukaa nyt taas vähän!