Eveliina: Mistä tunnet sä pyöräilijän?

Pyöräilijä vai tosipyöräilijä?

Pyöräilijät ovat mahtavaa porukkaa. Sen sain todistaa esimerkiksi tämänpäiväisellä lenkilläni. Pyöräilin Lohtajalle, siellä käytiin lasten kanssa uimassa ja pyöräilin vielä takaisin Kokkolaan. Mittaa lenkille tuli noin 70 kilometriä. Menomatkalla Kälviän veivarit ajoivat ohitseni ja sain loppumatkan olla heidän peesissään. Kokkolaan palatessani sain jälleen seuraa - eräs mies tuli ohitseni ja jäikin rinnalle juttelemaan ja ajoimme samaa matkaa noin 15 kilometriä. Hän oli kokenut pyöräilijä ja häneltä oli mukava kysellä pyöräilyyn liittyviä asioita.

Kokemukseni on, että pyöräilijät kohtelevat toisiaan tien päällä todella ystävällisesti! Siis pyöräilijät. Mutta ketkä kuuluvat pyöräilijöiden heimoon? Matkakumppanini kertoi tervehtivänsä heitä, joilla on kippurat sarvet (paitsi jos polkee lenkkarit jalassa ilman kypärää). Puoliksi vitsinä ja ehkä puoliksi totena mies sanoi, että suora tanko (kuten minulla) ei herätä kunnioitusta (vaikka minulla on ohuet kilparenkaat), mutta triathlontanko herättää jo vähän kiinnostusta. Minua siis saatetaan pitää pyöräilijänä - tai sitten ei. Matti kuuluu ilman muuta pyöräilijöiden heimoon, koska hänellä on kippurat sarvet, vaikka renkaat ovatkin maantiepyörää leveämmät.

Omaan pyörääni olen ollut tyytyväinen, mutta kyllä aika pian pyöräilyn aloittamisen jälkeen iski hirveä himo maantiepyörään. Päätettiin Matin kanssa ottaa pieni tai siis aika iso rahansäästöprojekti maantiepyöriä varten. Muutama tonni niihin uppoaa rahaa, joten niiden hankinta ei ole tällä hetkellä ajankohtaista. Matalammalla ajoasennolla on suuri merkitys etenkin vastatuuleen poljettaessa. Laitoin omaan pyörääni triathlontangon, joka ihan ajaa asiansa, että saa vaihdeltua asentoa välillä matalammaksi. Pyöräilyssäkin pätee sanonta nälkä kasvaa syödessä. Täytyy kuitenkin toistaiseksi tyytyä nykyiseen (hyvään!) pyörään ja pistää kaikki liikenevät pennoset säästötilille maantiepyörän hankintaa varten.

Tuleva viikko näyttää säiden puolesta mahtavalta pyöräilyviikolta. Matti ehdotti, että pyöräytettäis 400 kilometriä pyörän mittariin tulevalla viikolla. Otan kuitenkin puolet pois. 200 kilometriä viikossa olisi mulle hyvä saavutus!

P.s. koska tänne ilmestyy nykyisin niin harvoin tekstiä minulta saati sitten miehiltä, kerrottakoon, että Matti pyöräili torstaina Kokkolasta Vaasaan (matkaa kertyi vajaa 140 km). Hieno suoritus, sanon minä!

Eveliina: Pieni TakaIsku

Tämänpäiväinen ikävä tapahtuma antoi sysäyksen herätellä eloon hiljaista blogia. Tosin tämä viikko on mennyt pienessä flunssassa, jonka vuoksi tänään vasta pääsin kunnon pyörälenkille. Pyöräilin Kokkolasta Kannukseen matkalla Sieviin kummeilleni kyläilemään. Kannuksesta jatkoin matkaa auton kyydillä. Matka sujuikin hyvin, jalat toimivat pakollisten lepopäivien jälkeen ja olin keskinopeuteen tyytyväinen (26.2).

Ikävä osuus alkoi vasta matkan jälkeen pyörän tipahtaessa pyörätelineeltä tielle. Kova rysäys säikäytti todella. Luojan kiitos autoja ei tullut takaa eikä vastaantulevien kaistalla. Pyörän takarengas otti kovimmat iskut vastaan ja pyörä paiskautui vielä vastaantulevien kaistalle.

Onneksi vahingot olivat pelkästään aineellisia. Runko ja eturengas vaikuttivat olevan kunnossa. Penkki ja takarengas menevät ainakin vaihtoon. Varsinkin tämänpäiväisen uutisen jälkeen (Toholammilla kuoli 4 nuorta ulosajossa) tämä tapaturma tuntui mitättömältä. Toivottavasti vakuutus kuitenkin korvaa jotain ja pyörä saadaan pian kuntoon, että pääsen hyödyntämään loistavia kesäkelejä ja tietenkin treenaamaan kisaa varten. Tästä lähin meidän perheen pyörät kiinnitetään liinalla telineeseen!

P.s. flunssainen lepoviikko ei ole edes harmittanut. Muuten treeniviikot ovat sujuneet aika mukavasti. Ensi viikolla taas kovalla tempolla kohti tavoitetta!